Koiviston kirkko sijaitsee entisen Koiviston kauppalan alueella Kirkkoniemessä.

Tämä kirkko on Koiviston kuudes kirkkorakennus. Kirkon suunnitteli arkkitehti Josef Stenbäck (1854-1929), ja se rakennettiin vuosina 1902-1904 Virolahden punaisesta graniitista.

Saman arkkitehdin suunnittelemia kirkkoja ovat mm. Mikkelin tuomiokirkko, Muuruveden kirkko, Terijoen kirkko, Joensuun, Kotkan, Raahen, Karunan ja Luvian kirkot sekä Kuolemajärven ja Räisälän kirkot. Malliltaan kirkko on ristin muotoinen, sen pituus on 37 ja leveys 28 metriä .

Kirkossa oli 1800 istumapaikkaa. Tyyliltään kirkko on myöhäisempää uusgotiikkaa ja kansallisromantiikkaa. Kirkon holvitiilet valmistettiin Muuruvedellä ja laivattiin sieltä Koivistolle. Holvikatto oli rapattu valkoiseksi ja koristeltu nauhamaisin maalauksin. Kirkon lattialaattoja on säilynyt kirkon tiloissa nykyisin olevassa museossa.

Kirkon länsipäässä on nelikulmainen 62 metriä korkea kirkontorni, joka kapenee kohti huippua. Tornin huipussa on risti. Kirkossa on jyrkkä satulakatto ja sen ristikeskuksessa on pieni samanmuotoinen torni kuin korkea kirkontornikin. Katto on tehty pellistä ja se on vastikään kunnostettu ja maalattu. Alkuperäisen suunnitelman mukaan katto oli tarkoitus tehdä tiilistä.

Kirkon vieressä kohosi vanha, vuonna 1775 pystytetty puinen kellotapuli, joka palveli seurakuntaa aina vuoteen 1944 asti, jolloin se paloi. Koiviston kirkon kellot evakuoitiin talvisodassa, mutta toisen evakuoinnin yhteydessä ne jäivät kellotapuliin ja tuhoutuivat tulipalossa.

Votiivilaivat

Koiviston kirkossa oli kolme votiivilaivaa. Yksi laivoista on täystakiloitu fregatti, jonka kahdella patterikannella on 34 tykkiä. Se oli saatu vuonna 1763 ja sijoitettu silloin valmistuneeseen puukirkkoon. Nykyisin laiva sijaitsee Haminan seurakunnan Johanneksen kirkon kuorissa alttaritaulun oikealla puolella. Kaksi muuta kirkossa ollutta votiivilaivaa, jotka olivat peräisin 1880-1900 –väliseltä ajalta, ovat valitettavasti kadonneet.

Alttaritaulu

Koiviston seurakunnan 350-vuotismuistojuhlan yhteydessä vuonna 1925 kirkkovaltuusto päätti hankkia kirkon yli 40 neliömetriä laajaan alttari-ikkunaan lasimaalauksen. Se tilattiin taiteilija Lennart Segerstrålelta ja teos valmistui vuonna 1928. Sen aiheena oli ”Kärsivä Kristus” ympärillään joukko palvelevia enkeleitä.

Kirkon sivuikkunoissa oli taiteilija Lauri Välkkeen maalaamat lasimaalaukset, jotka kuvasivat Pietaria ja Paavalia. Kirkon seinällä oli arkkitehti Stenbäckin puolison maalaama teos, joka esitti pyhää ehtoollista. Saarnastuolin julkisivussa oli koivistolaisen kuvanveistäjän Mikko Hovin puuveistos ”Hyvä paimen”.

Keisariurut

Keisari Nikolai II kävi vuonna 1905 Koivistolla metsästysretkellä ja tutustui samalla vastavalmistuneeseen kirkkoon. Nähtyään Kustaa III:n lahjoittamat kultaiset ehtoollisvälineet hän tiedusteli, mitä kirkosta vielä puuttui. Kirkkoherra vastasi, että toistaiseksi emme ole kyenneet hankkimaan urkuja. Keisari lahjoitti avokätisesti urkujen hankkimiseen 20000 ruplaa. Keisariurut valmisti Kangasalan urkutehdas ja niissä oli 31 äänikertaa. Puuosat olivat tammea ja keskellä olivat ketun ja teeren kuvat muistona keisarin metsästysretkestä. Urkujen pronssikoristeeseen oli sovitettu kuusenhavu-ornamentti sekä teksti suomeksi ja venäjäksi: ”Hänen majesteettinsa keisari Nikolai Aleksandrovitsh lahjoitti avokätisimmin nämä urut pitäjälle käydessään Koiviston kirkossa syyskuun 9. päivänä 1905” .

Kattokruunut

Koiviston kirkossa oli komeita kattokruunuja. Aleksanteri III lahjoitti kirkkoon pronssisen kynttiläkruunun, jossa oli 12 kynttilää. Uuteen kirkkoon seurakunta hankki aluksi vain yhden kattokruunun, mutta lahjoituksina niitä saatiin lisää: komein oli kolmikerroksinen kynttiläkruunu kristallikoristein. Sen lisäksi oli muita pienempiä kattokruunuja.

Talvisodan jälkeen iso kristallikruunu löytyi Askolasta kirkon vierestä. Vaikka se oli pakattu oljilla täytettyyn puulaatikkoon, olivat kristalliosat kuitenkin särkyneet. Kruunu päätyi Mäntsälän seurakunnalle, joka antoi entisöidä sen Tsekissä ja samalla kruunuun asennettiin sähkökynttilät.

Muut Koiviston kirkon kattokruunut on lahjoitettu Pornaisten ja Imatran seurakunnille sekä Korpiselän rajaseutuyhdistykselle. Kynttiläkruunu on Hollolan kirkossa lähellä Joensuuta.

Seitsenhaarainen kynttilänjalka

Kirkossa ollut suuri seitsenhaarainen kynttelikkö sijaitsee nykyisin Haminan seurakunnan Simeon-salin aulassa.

Ehtoollisvälineet

Ruotsin kuningas Kustaa III lahjoitti kirkolle vuonna 1777 kultaiset ehtoollisvälineet, viinimaljan ja öylättilautasen. Ne ovat 20 karaatin kultaa ja kauniisti koristellut. Niihin on kaiverrettu latinaksi ”Kustaa III lahjoittanut Koiviston kirkolle Gottlandin kreivin onnellisen saapumisen muistoksi kesäkuun 15. päivänä 1777” . Nykyisin näitä erittäin arvokkaita ehtoollisvälineitä säilytetään Kansallismuseossa.

Messukasukka

Koiviston seurakunnalle kuulunut messukasukka on Särkisalon kirkossa. Sitä käytetään myös koivistolaisissa juhlajumalanpalveluksissa.

Kirkon myöhemmät vaiheet

Talvisodan aikana venäläiset käyttivät kirkkoa sidontapaikkana, hevostallina ja elokuvateatterina. He purkivat arvokkaat keisariurut ja tekivät niiden paikalle elokuvateatterin konehuoneen. Urkujen kappaleita kuuluu löytyneen eri puolilta kauppalaa. Kirkon penkit numeroitiin ja alttarin suuri lasimaalaus tervattiin.

Sotien jälkeen kirkkorakennuksesta tuli kulttuuritalo. Iso alttari-ikkuna muurattiin umpeen ja kirkkosali jaettiin kahteen osaan. Toisessa on elokuvateatteri, toisessa kerho- ja kokoushuoneita. Siellä on järjestetty myös konsertteja ja diskoja.

Kirkkopiha ja sankarihauta-alue on tasattu, osa pihasta on toiminut karjalaitumena ja siellä on ollut myös tanssilava. Kirkkorakennuksessa on nykyisin myös museo, jota johtaa Irina Kolotova. Siellä esitellään alueen historiaa Koiviston ajalta, sota-ajalta sekä nykyisen Primorskin ajalta. Näyttelyssä on mm. Koiviston kansallispuku.

Muistopatsas

Vuonna 1992 paikalliset viranomaiset antoivat Suomen Koivisto-Seura ry:lle luvan pystyttää kirkon viereen entiselle sankarihauta-alueelle muistopatsaan. Sen muotoili koivistolainen taiteilija Aila Salo. Veistoksen nimi on ”Risti ja purje” ja patsas paljastettiin 4.7.1992.

Teksti Tuula Koppinen